Matkan varrelta osa 2

Hinnat ovat tosiaan tuhansissa ja IDR, 1€=16000

Päivä 3

Tänään vaihdetaan uuteen majoituspaikkaan, joka on kalliimpi, mutta NIIN paljon parempi. Ei vanhassa valittamista, mutta uudessa on näkymät riisipelloille ja viidakkoon sekä loistava aamiainen, jonka saa listalta valita! Se oli myös vähän hienostohotellimainen, nimi Ala's Green Lagoon ja saimme sen hintaan 350 yöltä. Normaalisti paikka maksaa 400-500. Mutta ensin pitää päästä sinna ja matkaa majoitusten välillä on noin 1,5km. Vanhan paikan omistaja ei kauhian iloinen vaihdosta ollut, mutta ei meidän ongelma. Lagoon sijaitsee bisma kadulla, vähän piilossa, lähellä keskustaa. Kävellessä sinne piti pysähtyä kaksi kertaa, ensin vähän jääkahvia ja sitten hitusen ruokaa. Rinkat selässä ei aina jaksa vetää pitkää matkaa kerralla. Vihdoin pääsimme perille ja mitäs muutakaan sitä tekisi kuin menisi altaalle nauttimaan auringosta. Illalla sitten taas vähän ruokaa ja juomaa.

Päivä 4

Olin tosiaan napannut kunnon flunssan ennen lähtöä ja kaikki matkustaminen sai minutkin vihdoin kiinni. Aamiaisen jälkeen piti mennä upeaan huoneeseen lepäilemään. Suomesta sai mukaan antibiootit ja duactia, niin kyllä niillä pitäisi tämäkin pöpö tappaa. Mieheni kävi vielä hakemassa minulle vitamiinivettä, joka toikin tarvittua virkistystä. Biksut päälle, kirja messiin ja rentoutumaan altaalle. Loppupäivä meni samalla linjalla ripaus shoppailua, hitusen hengailua, aimo annos ruokaa ja sokerina päällä muutama bintangi.

Päivä 5

Viimeinen päivä Ubudissa pärähtää käyntiin. Pitää siis hankkia kyyti Lombokille ja pesettää pyykit. Onneksi kaikki hoituu hotellilla, niin ei tarvitse huolehtia! Hintakaan ei paha ole 250 per pää Lombokille ja pyykit 10 kilolta. Nähtävyyksien aika siis, suunnataan apimettälle! Sisäänpääsy on 30 henkilöltä ja jos haluat apinan päällesi, osta banaani. Onhan se hieno paikka ja yllätys sentään siellä on paljon apinoita, näkemisen arvoinen. Mettän jälkeen etsimme itsellemme taksin, jotta pääsisimme käymään Goa Gajah temppelillä. Paikkaa kutsutaan elefanttitemppeliksi, mutta ei siellä ronsuja ollut. ALL PRAISE GANESHA! Se oli temppeli ja joo, en ole niin hengellinen olento, että saisin jotain paikasta irti. Sisäänpääsy 15 ja siihen kuuluu sarong, koska paikassa pakollinen. Kun menet ostamaan lippua, kaikki kauppaavat sarongeja ja sanovat, että pakko ostaa sisälle päästäksesi, älkää uskoko. Taksin kanssa sovimme menopaluu hinnaksi 100, jotkut pyytävät paljon enemmän, mutta siitä vain tinkaamaan, takseja löytyy kaikkialta. Kannattaa aina pysyä omassa hinnassa ja jos siihen ei vastata kävele pois. Puhuimme kuskin kanssa, että sivettikissakahvia olisi hienoa maistaa ja hupsheijakkaa olimme sellaisella farmilla. Sisään ei ihme kyllä maksanut mitään, mitä tämä on? Sivettikissat olivat lukkojen takana nukkumassa ja tulikin hitusen kettutyttöfiilis päälle, teki mieli vapauttaa kaikki. RUN FREE MY FRIENDS! Tosiaan nyt sitä luwak kaffetta, se oli ainut mikä paikassa maksoi (50), kaikki muut laadut ilmaisia. Mietimme koko ajan, että mikä tämä huijaus on? Indonesia on opportunistien maa ja kaikesta pyydetään rahaa, mutta ei täällä. Ihme juttu! Sitten takaisin keskustaan. Lähellä on paljon nähtävää ja taksit eivät paljoa maksa, joten rohkeasti tinkaamaan! Mitä sitä nyt hyvää linjaa muuttamaan bintamgia ja ruokaa loppuilta. Oli siellä jotkin tatsamessutkin, kävimme pyörähtämässä. Illalla meillä oli yksi ongelma, nimittäin raha ja sitä ei jostain kumman syystä saanut nostettua kaikista pankkimaateista. Tunnin etsimme ja vihdoin löysimme, tämän juhlistamiseen kuuluu tietenkin bintang! Mieheni kyllä unohti korttinsa maattiin,joten minusta tuli matkan massikeisari. Hotelli kortti kiinni ja kaljaa koneeseen, ukkometso?