Uutta leimaa

Hain uuden tatuoinnin ja se on UPEA! Sen teki Mikko Below Zerosta, Tampereella. Tatuointi on Derek Hessin taideteos ja olen pitkään halunnut sen ihooni. Hess on lempitaiteilijani ja teokset ovat hyvin erilaisia, osa kantaaottavia ja nautin hänen tyylistään.

Anna virtojen viedä

Koska olemme uusi tiimi, tarvitsemme tiimille aikaa luoda yhteishenki ja luottamus. Olemme kylläkin lyhyessä ajassa tiimiytyneet loistavasti ja jo nyt vedämme vankalla yhteistyöllä eteenpäin. Mutta kuitenkin ensimmäisinä viikkoina varasimme mökin Virroilta valmiiksi, jonne pääsisisimme viettämään laatuaikaa yhdessä ja vetämään mökkipajaa. Mökkipajan agendaksi muodostui oppimissopimusten käynti. 

Oppimissopimuksissa käydään läpi omaa taustaa ja elämää, kysymyksinä "Missä olen ollut?", "Missä olen nyt?", "Mitä haluan saavuttaa?", "Miten teen sen?" ja "Mistä tiedän olevani perillä?". Kysymykset antoivat osviittaa siihen mitä kirjoittaa. Tekstit antavat mahdollisuuden avartaa omaa itseään ja maailmaansa. Itsellänihän on ongelma tässä, koska en vielä pysty puhumaan omasta menneisyydestäni, koska tunteiden näyttäminen puolitutuille ei ole asia jota haluan tehdä. Monet sanovat, että minusta ei saa kunnolla otetta ja ymmärrän sen, koska pidän ihmiset tietyllä etäisyydellä. Muuten olen aika sosiaalinen ja iloinen persoona, muutaman vuoden taistelun jälkeen pystyn olemaan avoimempi ja luomaan kestäviä ystävyyssuhteita. Tällä kertaa taidan pysyä ammatillisessa puolessa, joten keskityn koulutukseen ja työhöni. 

Suunnittelimme mökkiä varten kaiken tarvittavan, kuten ruuat ja kuljetukset. Ja eihän tässä kauhiasti alkoholia juoda, kun me menemme tekemään töitä! (Ja vitut) 22.9 tiistai aamusta ei puuttunut jännitystä, kun kuulimme, että varaamaamme mökkiin oli murtauduttu ja siellä ei pystynyt yöpymään. Sitten tiimiläiseni heitti paniikkinapin päälle ja alkoi soittelemaan uutta paikkaa. Onneksi semmoinen löytyi ja huhhuh saimme loistavan diilin, isompi mökki, jossa uima-allas ja poreamme samaan hintaan. Itsehän olin täysin tietämätön, koska olin salilla ja vasta sen jälkeen katsoin tulleita viestejä. Aamun vaikeuksista huolimatta kuusi autoa pärähti käyntiin eri lokaatioista. Yksi auto teki reissun kauppaan ja osti kaikille illallistarvikkeet. 

Kaikki pääsivät paikalle viimeistään kolmen aikaan, joten pystyimme aloittamaan mökkipajan. Mielestäni mökkipajan tarkoitus on luoda rennompi ilmapiiri, jotta tuntisimme olomme turvalliseksi, kun puhumme henkilökohtaisista asioista. Kävimme aina kaksi kertomusta läpi ja pidimme tauon. Olimme sopineet ajaksi 25min, mutta puhuminen venyi helposti tuntiinkin. Minulle on ahdistavaa, kun muut pystyvät kertomaan itsestään niin helposti, mutta toisaalta on mukava kuulla muiden tarinoita. Monta kertaa teki mieli sanoa jotain, mutta oma muurini vielä estää sen. Pystyn samaan kuin muutkin, kun päästän irti kaikesta turhasta. Vedimme oppimissopimuksia pitkälle iltaan. Kun päätimme lopettaa, kaikki juoksivat jääkaapille hakemaan olutta, siideriä, viiniä tai viinaa, mikä nyt ikinä kutkuttaakin. Ilta jatkui hetken niitä näitä puhellen ja sivistyneesti nauttien.

Olimme sopineet aloituksen klo 9 ja viimeiset kömpivät luolistaan varttia vaille. Pääsimme aloittamaan uuden satsin kertomuksia. Vaikka olemme erilaisia ja kaikilla on omat ongelmansa joista on pitänyt selvitä, niin teksteistä löysimme paljon samanlaisuuksia. Päämäärät kohtaavat sekä useimmat tuntevat olevansa nyt oikeassa paikassa. Oppimissopimukset jatkuivat taas pitkälle ja aikaa menikin yhteensä 17 tuntia. Vaikka mitään erikoisempaa ei tarvinnut tehdä kuin olla läsnä ja kuunnella, tämä oli erittäin raskas haaste minulle. Ensinnäkin monta tuntia ilman tekemistä ei sovi kiireiselle luonteelle, äänekäs persoonallisuus hiljaa nämä tunnit ja ei kommunikointia ulkomaailman kanssa. Sanotaan, että onnistuin aika hyvin. 

Mökkipaja onnistui mielestäni hyvin, eikä kukaan uponnut alkoholin sotkuiseen maailmaan ensimmäisenä iltana. Kunnioitimme toistemme puheenvuoroa ja annoimme tilaa. Olisin itse voinut tehdä enemmän, mutta kiireinen työnarkomaani luonteeni tuli vähän tielle. Keskustelu tekstien jälkeen oli vähäistä, mutta johtuiko tämä niiden henkilökohtaisesta luonteesta. Väsymys näkyi seuraavana aamuna, joten nukkumaan olisi voinut aikaisemmin mennä. Silti seuraava päivä sujui ongelmitta. Mökkipajat ovat oiva keino tuoda ihmiset yhteen ja luoda ryhmähenkeä. Varmasti pidämme uuden mökkipajan. 

Matka Portimaoon

Klo on 1.30 yöllä ja bussi pärähtää käyntiin, matka kohti portugalia alkaa. Meitä lähti Tampereelta kuuden hengen joukkio ja olimme Helsinki-Vantaa lentokentällä 3.50. Kaikki matkalaiset olivat silmin nähden väsyneitä ja lentokin oli myöhässä. Lennon piti nousta ilmaan 5.40, mutta tämä tapahtuikin vasta 6.30. Kerkesimme tutkia lentokenttää, juoda kahvit sekä ottaa matkaskumpat. Vihdoin ilmassa, silmät kiinni ja unta palloon hetkinen. Lensimme TAP:lla, saimme lennon ajaksi viltit ja ruokaakin oli tarjolla, aika hyvä palvelu!

Vihdoin perillä 10.30, Portugalin aikaa. Lensimme Lissaboniin ja matkaa on vielä jäljellä. Suuntaamme Portimaoon, jossa ystäväni perheellä sijaitsee asunto, se on meidän kotimme 8pv. Nappasimme jotain nopeaa syötävää kentältä ja sitten taksilla bussiasemalle. Lissabonista Portimaoon on noin 280km ja matka kestää bussilla 3h 30min. Yhteensä 12h matkustamista, puoliksi torkkumista ja järkyttävä väsymys. Klo 14.30 vihdoin oikeassa kaupungissa, mutta pääseminen kämpille vaikeutui. Lähdimme etsimään taksia väärästä suunnasta ja kävelimme kilometrin keskustaan kaikkien matkatavaroiden kanssa. Lämpöä oli se 30 astetta, joten ihan hitusen kuuma mustassa varustuksessa. Joten pysähdyimme juomaan huurteiset, kävimme kaupassa ja saimme taksin, jolla suuntasimme Club Do Vau 2. Paikka oli vähän yli 2km keskustasta, jonka sitten kävelimme monta kertaa. Lähdimme heti syömään ja nälissämme, emme valinneet oikein hyvää paikkaa, Bistro Italiano.

Toisena päivänä kävimme kaupassa ja hengasimme rannalla. Teimme lounaan itse kämpillä ja illalla suuntasimme syömään keskustaan päin. Kokeilimme uutta ravintolaa nimeltä Cafe del Mar, mutta koimme karvaan pettymyksen. Söin pippuripihin, jossa liha oli mennyt hitusen kypsän puolelle ja ui kastikkeessa. Lisänä ateriaan oli surkean näköisiä ranskalaisia. Alkuruokana oli oletettavasti pakasteesta otettuja sipulirenkaita. Ihan ok. Poikkesimme myös drinkeille pariin irkkubaariin, ensimmäinen oli The Irish Rover Bar and Grill ja toinen Ireland's Eye. Roverissa oli erittäin halvat ja hyvät drinkit ja Ireland's Eyessa oli todella hyvä trubaduuri ja magnersia. Varasimme pöydän erittäin suositusta ravintolasta seuraavalle illalle.

Kolmas päivä pamahtaa käyntiin ja se oli laiska. Kävimme kävelyllä ja tutkimassa paikkoja, emmekä oikeastaan tehnyt mitään ihmeellistä. Tämän päivän ruoka valinta oli onnistunut, koska menimme ystävälleni tuttuun ravintolaan. Kävimme paikassa nimeltä Pizzeria La Dolce Vitaan. Paikka oli loistavin tähän mennessä, hyvää pizzaa, paljon sangriaa ja minttusuklaa jäätelöä! Tietenkin varasimme paikkaan uudestaan pöydän perjantaille ja sitten jatkoimme drinksuille.

Neljäntenä päivänä kävimme taas kaupassa ja pelailimme päivän kämpillä. Sain tosiaan myös ajella vanhalla kaaralla. 

Viides päivä oli pyhitetty vesipuistolle, jossa menikin koko päivä. Illalla emme jaksaneet mennä yhtään minnekään, joten olimme vain kämpillä ja teimme pizzaa. 

Perjantai! Kuudes päivä siis ja suuntasimme shoppailemaan. Löysin paljon ostettavaa ja osa piti jättää ihan kaupoille. Ja koska suomalainen juomakulttuuri melkein pakottaa perjantaisin menemään ulos, joten päätimme illalla suunnata bilettämään. Taas syömään Dolce Vitaan, koska aivan ihana paikka. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat matkustelemassa Portimaossa. Syömisen jälkeen drinksuille ja drinksuille ja drinksuille jaaaaaa.. Klo on neljä. 

Lauantaina tietenkin heräsimme kauheaan väsymykseen ja päivä menikin sen selättämisessä. Illalla kuitenkin kokosimme itsemme ja suuntasimme syömään. Kävelimme aina yhden ravintolan ohi, All Beef ja nyt päädyimme sisälle syömään. Ja voi luoja, miten olemme mennet tämän paika ohi. Ruoka oli suorastaan taivaallista, elämäni parhainta lihaa. Varasimme pöydän seuraavalle päivälle tietenkin. 

Sunnuntaina kävimme vielä rentoutumassa rannalla, myöskin illalla viinin kera. Sitten syömähän taas All Beefiin. Ruoka taas yllätti täysin! AIvan upeaa!

Viimeinen päivä ja loppusiivousta vaille valmis lähtemään. Matkustamista edessä 12h, HUHHUH! 

Yrityksen projekti

Proakatemian yhteisöön tuli ilmoitus mahdollisuudesta perustaa kahvio, joten nappasimme projektin nopeasti omalle  yrityksellemme. Viikonloppuna 12.9-13.9 Kuowi oy järjesti tapahtuman Lielahden Hiedanrannassa. Hiedanranta on suureksi osaksi teollisuusaluetta ja nyt annettiin yleisölle mahdollisuus tutustua alueeseen. Haluttiin tietenkin tarjota mahdollisuus ostaa purtavaakin alueelta, joten sunnuntaiksi saimme perustaa kartanolle pop up -kahvilan. Tähän projektiin meitä osallistui yrityksestämme 8 henkeä.  http://valiaikainenhiedanranta.fi/

Etenimme aika nopealla aikataululla, koska pääsimme suunnittelemaan vasta tiistaina 8.9. Saimme päätettyä tarjottavat, mitkä olivat kahvi/tee, makkara, karkkia, pullaa, sämpylöitä, mokkapaloja, pillimehuja ja limsaa/vichyä. Suunnitelmissa päätimme myös kauppaan menon ja teimme listan ostettavista sekä sovimme vuorot kahvion pitämiseen, 4 aamussa ja 4 illassa. Valitettavasti emme päässeet tutkimaan paikkaa, mikä loppujen lopuksi puri meitä, näin suoraan sanottuna, perseeseen. Torstaina 10.9 suuntasimme tukkuun, on ihmeellistä, että jotkut tavarat ovat tukussa kalliimpia kuin kaupassa. Joten muutama raaka-aine jäikin ostamatta, tarjoushaukkoina löysimme tarvittavat tuotteet halvalla ja päätimme, että ne haetaan lauantaina. Makkarat ostimme Tampereen Lihajalosteelta ja saimme kaupan päälle grillin käyttöömme. Varauduimme n. 250 henkeen.

Suunnitelmat jäivät enemmän puolitiehen, koska menimme "sokeina" paikkaan ja onneksi saamattomuus tai laiskuus ei saanut meitä valtaansa. Pohjakassan hankkiminen jäi lauantaille, joten se tuotti hiukkasen ongelmia, mutta ei mahdottoman paljon. Lauantaina pidimme karkkipajan, jossa teimme karkkipussit valmiiksi ja mokkapaloihin pohjat. Siihen meni noin 2h ja onnistuin myös pajan jälkeen tiputtamaan varpailleni pellin. Vastoinkäymisistä huolimatta meillä oli nyt suureksi osaksi kaikki tarvittavat.

Sunnuntaina vielä jouduimme hakemaan jääsalaattia, tarjoiluastiat, kahville termospannun, vedenkeittimen, makkarat ja kuitit. Hommaa oli vielä paljon tehtävänä, hiedanrannassa olimme kymmenen aikaan. Valitettavasti lauantaina kartanolla oli ollut tapahtuma, jonka jäljet näkyivät sunnuntaina. Edellisen päivän tapahtuman järjestäjät tulivat siivoamaan kymmenen aikaan, joten emme päässeet aloittamaan omia järjestelyitämme ennen klo 10.45. Olimme suunnitelleet, että meillä olisi 1h 30min aikaa ja se puolittui. Huomasimme myös, että meiltä puuttui pieniä asioita, kuten ottimet, patalaput, kertakäyttölusikat jne. Kiire oli todella kova, laitoimme leivät paistumaan, kahvin keittymään, pullat valmiiksi ja teimme mokkapaloille kuorrutuksen. Sillä aikaa pojat laittoivat ulkopuolella kahviota kuntoon. Klo 11.25 alkoi tulla kiire, veimme kaiken valmiin tavaran kahvion pöydälle ja siirsimme sen oviaukkoon valmiiksi. Portit avautuivat klo 11.30 ja sisään tulvi väkeä. Puolivalmiiseen kahvioomme syntyi heti pitkä jono. Opastetut kävelyt alkoivat klo 12.00, joten kaikki halusivat juoda kahvia ja syödä makkaraa ennen sitä. Myynti jatkui vilkkaana koko aamun klo 14 asti ja huomasimme, että tuotteemme hupenivat. Osa joutuinkin lähtemään kauppaan hakemaan lisää tarvikkeita. Huono puoli oli se, että meiltä löytyi vain yksi termospannu kahville ja keittiö oli toisella puolella seinää. Yksi joutui seisomaan kassalla, eikä päässyt siitä yhtään minnekään, kun jokin loppui kesken joutui soittamaan keittiölle, että tuokaa lisää. Jos olisi ollut toinen termospannu, niin kahvin täyttäminen olisi käynyt hujauksessa, nyt se oli vain sähläystä. Eikä juokseminen ees taas tai soitteleminen ollut ideaalista. Positiivinen ongelma olikin, että asiakkaita riitti. Olisimme varmasti myyneet enemmänkin, jos kaikki olisi ollut valmista heti alkuunsa. Myös tarkemmalla suunnittelulla olisi järjestelyt sujuneet sutjakkaammin. Aamun ruuhkasta viimeistään huomasi, että olisimme tarvinneet enemmän ihmisiä aamuun. Mutta kaikesta huolimatta selvisimme ja saimme kaiken valmiiksi, teimme myös hyvän myynnin. Tällainen pieni projekti oli täydellinen alkuun!

Proakatemian alku

Mikä se Proakatemia nyt on? Se on opiskelumuoto, jossa ei hengailla luennoilla ja päntätä kokeisiin. Siellä perustetaan tiimeissä yritys, jota sitten vedetään projektien muodossa eteenpäin. Pääsemme siis opiskelemaan yrittäjyyttä käytännössä, turvaverkon kera. Sinne haetan ensimmäisen vuoden aikana ja aloitetaan kun toinen lukuvuosi alkaisi. Itse aloitin TAMK:ssa restonomipuolella 2014, hain akatemiaan tammikuussa 2015 ja aloitin syksyllä 24.8.20

Nyt olemme vetäneet yrityksemme kaupparekisteriin, täyttäneet lomakkeita, hankkineet tilin ja saaneet muutaman projektin. Joten vauhdikkaasti alkuun. Tiimissämme on 17 jäsentä ja kaikille on jotain annettavaa. Yhteistyö on sujunut VIELÄ ongelmitta ja tulemme mallikkaasti toimeen. Saimme vihdoin y-tunnuksen ja nimelle vahvistuksen, olemme siis Projektitoimisto Efekti Osk. Kyllä teemme oikeasti rahaa, ei emme mene turhille luennoille ja toimimme pääasiassa yrityksen kesken. Valmentajan kanssa yhteistä aikaa vietetään pajoissa, joita on kaksi kertaa viikossa, ainoat pakolliset kerrat "koulussa". Saamme itse päättää seminaarit joille osallistumme ja kirjat, jotka luemme. Tenttejä ei tosiaan ole, joten osaaminen on omasta itsestään kiinni. 

Ensimmäiseksi projektiksi nappasimme talkkaripalvelut itse Proakatemian tiloissa. Pidämme huolta yleisestä siisteydestä ja siitä, että postit ovat haettu, kahviossa on tarvikkeita ja kirjat palautettu. Onhan meillä vielä ekstratoimintaakin tarjolla. Toinen projekti olikin kahvion perustaminen, josta sitten lisää toisessa tekstissä. Kolmantena löytyykin asiakasbookkausta, mutta siitäkin myöhemmin tarkempi kuvaus. 

Mitä mieltä olen akatemiasta? Olen ollut innoissani siitä asti, kun kuulin pääsystä akatemiaan. Ensin vähän jännitti tiimin puolesta, mutta sekin oli ihan turhaa. Itseäni olin hiukan yrittänyt hillitä, koska satun olemaan liian äänekäs ja otan ohjat tiukasti käsiini. Halusin vähän aloittaa taka-alalta ja kuunnella muitakin, melkein onnistuin. Mutta alusta asti olen huomannut kuinka oikeassa paikassa olen. Enää ei ätsytä herätä aikaisten, koska teemme töitä itseämme varten. Itse suuntauksen puolella TAMK:ssa oli paljon turhaa ja monet asiat olivat minulle jo tuttuja, mutta poissa ei oikein saanut olla. Ensimmäisenä vuotena en saanut paljoakaan irti, mutta nyt olen jo oppinut enemmän kolmen viikon aikana. En myöskään pitänyt koulutuksen antamista tiukoista raameista. 

Suosittelen kaikille lämpimästi Proakatemiaa, jotka haluavat luoda kontakteja ja oppia uutta. Ei tarvitse haluta olla yrittäjä tai tietää mitä haluaa tehdä, akatemian aika kuitenkin näyttää sinulle oman suuntasi.  

Kävin syömässä

Kustaa III, Tampere

Saimme ystävien kanssa alennuskupongit Kustaaseen, kaksi samaa annosta yhden hinnalla. Joten nyt oli aika syödä jotain kallista, päädyimme pitkän mietinnän jälkeen Kustaan Pippuripihviin. 

"Pippuroitua naudan ulkofileetä 200g, pippurikastiketta, Kunkun kasviksia ja yrttilohkoperunoita."

Tilasimme ensin juomat, joiden tulossa kestikin ikuisuus, vaikka paikka ei ollut edess puolillaan. Noh kun saimme juomat, oli ruuan vuoro ja halusin omani mediumina. Pihvin kypsyys heittelee ihmeen paljon ravintoloiden välillä ja itse kokkina en ole vielä maailman varmin pihvin paistaja itsekään. Pitää aina kokeilla ja katsoa miltä pihvi näyttää oikeassa lämpötilassa. Taas kesti ikuisuus, ihmettelin suuresti tätä, mutta tarjoilija oli harjoittelija ja näköjään unohti erittäin montakin asiaa, kuten veden, ketsupin ja tilaamamme dipin. Ei se haitannut, mutta taas niiden tuominen pöytään ei näköjään ollut helppoa, kun dippikin päätyi etemme 10-15min ruuan saapumisesta. Olisiko apu tarpeen?

Kuitenkin itse ruokaan, pihvi oli täydellinen medium, ei todellakaan valittamista siitä. Se oli erittäin maukas, juuri täydellinen määrä suolaa ja pippuria. Kastike oli kermaista ja minulle tarpeeksi pippurista, silti tuli vähän teollinen sivumaku, mutta en tiedä käytetäänkö paikan kastikkeisiin puolivalmisteita. Kastike oli tarpeeksi pippurinen minulle, mutta joillekin, jotka haluan todella pippurista, kuten mieheni, en usko että tämä riittää. Perunoissa olivat mausteet kohdallaan ja en edes tarvinnut dippiä, koska kastike toimi siinäkin. Perunat olivat erittäin tummia, mikä saisi varmasti monet epäilemään. Itse pidän kunnolla paahtuneista perunoista, kuten pekonissakin pitää olla kunnon pinta. Ne eivät maistuneet palaneilta ollenkaan, hitusen hhmm.. ryhdikkäiltä. Kasviksina löytyi vihreitä papuja, kiinankaalia ja kirsikkatomaatteja, ihan hyvä yhdistelmä, en nähnyt mitään erikoista niissä. Mutta kokonaisuudeltaan todella hyvä, pihvin täydellisyys on minulle ainakin tärkeintä. Eikä tällä kertaa voinut olla parempaa hinta-laatusuhdetta. 

Menisinkö siis uudestaan? Varmasti menen, mutta mieluummin valitsen paikan, joka on enemmän mieleiseni. Kustaa on minulle ihan ok paikka. Hyvää ruokaa, mutta toiset vain menevät edelle. Tämä on enemmänkin mielipide asia. Plus olen kauhea siipifriikki!